Miten kirjoitetaan putoaminen tai putoaminen?

jonossa 1837

La Barraca

kuuluisan kirjailijan Vicente Blasco Ibañezin

jonossa 1585

kuuluisan kirjailijan Vicente Blasco Ibañezin

… Hän ohitti portin ja portaalin talon vanhan palvelijan vaivattomasti. Hän pysähtyi hetkeksi pihalle, sen valkoisiin kaariin, banaanien ja palmujen sänkyjen sekaan. Erään luostarin keskellä lauloi vesipuro, joka putosi syvään kulhoon. Se oli suihkulähde, jossa mahtailtiin monumentilla; tippukiviluola, jossa oli luola kuin kapealla pohjalla, ja siinä Lourdesin Neitsyt, valkoista marmoria; keskinkertainen patsas, jossa oli ulkoinen häivähdys ranskalaista kuvastoa, jota hotellin omistaja arvosti taiteellisena ihmelapsena. …

… Mutta Herra Fermin, vanha toveri, ei ollut yksi näistä. Kun hän näki hänet, hän nousi istumaan ja lankesi hänen syliinsä, väkevien kiljuen, jotka hukkuivat kykenemättä itkemään. …

… He pettävät minut kaikkialla, Voinko luottaa sinuun?- Rouva! itki polvilleen vaipunut nuori nainen. …

… Kalpea, liikkumaton, musertunut tämän ilmestyksen pelottava, deslum brado jonka bellezasobrehumana nainen riisuutui hänen edessään röyhkeä, joka ilmestyi hänelle ylevä, hän päätyi putoamaan polvilleen hänen edessään, kuten tekivät varhaiskristityt ennen kuin ne puhtaat ja pyhät marttyyrit vainojen keisarit taistelivat sirkuksessa verisen voitelun kansan. …

… – Grace, grace! Sori! huudahti polvilleen vaipunut raukka. …

… Kaksi tai kolme päivää tämän seikkailun jälkeen löysin itseni jälleen minun ränsistynyt ja huonosti kalustettu huone; se olisi kymmenen melankolinen aamu, ja syksyllä sade jatkoi putoamista. …

… Halusin herättää kuolleet andante ratsuväki, ja on monta päivää, kompastellen täällä, falling siellä, despeñándome täällä, ja saada sinne, olen tehnyt sen paljon minun halu, auttaa leskiä, suojella neitoja, ja kannustaa naimisissa, orpoja ja opiskelijoita, oikea, ja luonnollinen kauppa ritarit, ja niin, minun rohkea, monet christian ja urotekoja ansaitsin kävellä jo leimattu lähes kaikki tai useimmat kansat maailmassa. …

… Sancho oli musertunut, Don Quijote oli peloissaan, dappled ja Rocinante ei ollut kovin katolinen; mutta lopulta he kaikki nousivat, ja don Quijote, suurella kiireellä, kompastellen täällä ja kaatuu siellä, alkoi juosta lauman, huutaen: “Pysähdy ja odota, sinä paha lurjus, sillä sinua odottaa yksi ritari, jolla ei ole mitään ehtoa, eikä se ole niiden mielipide, jotka sanovat, että vihollinen, joka pakenee, tee hänestä hopeasilta!”Mutta sen tähden eivät kiireiset juoksijat pysähtyneet, eivätkä he kuunnelleet uhkauksiaan enempää kuin entisaikojen pilvet. …

… … he olivat kärsineet paljon; yksi heidän seuralaisensa oli kuollut putoamassa ylhäältä, cantilever. …

… … pöllöt käyvät kiivasta sotaa nuoria kilpikonnia vastaan kuoriutuessaan; ne, jotka vanhenevat, eivät odota kuolevansa, vaan vahingossa pudoten esimerkiksi jyrkänteeltä; ainakin saarten asukkaat ovat vakuuttaneet minulle, etteivät he ole koskaan nähneet kilpikonnan kuolevan luonnollista kuolemaa. …

La Regenta

… – Näetkö? Sinä vapiset; vuoteeseen, vuoteeseen, enkelini; kaikki vuoteeseen; minä kaadun. …

La Regenta

… Doña Paula näki hiippakunnan kylänsä siideripuristimena; hänen poikansa oli voima, säde ja paino, joka puristi hedelmää, painoi, putosi vähitellen; hän oli ruuvi, joka tiukensi; hänen tahtonsa teräspiipun läpi lipesi hänen poikansa tahto, hänen puolestaan vahaa; piikki meni pähkinään, se oli luonnollinen. …

La Regenta

… He molemmat seisoivat lähellä toisiaan, nuo kaksi ylimielistä, hoikkaa; mesian vyötetty leeviläinen, oikea, Ankara, osoitti painovoimansa yhtä arvokkaasti ja elegantisti kuin papin mahtipontinen, hieraattinen manteo, joka hohti auringossa ja putosi maahan. …

La Regenta

… kiittämätön! “Barinaga sanoi vaipuen syvään masennukseen. …

… Poikansa isän kuolemasta kauhistuneena ja närkästyneenä Lucretia vetäytyi nepiin sairastuttuaan kuumeeseen, mutta kolmen tai neljän kuukauden kuluttua hän palasi Roomaan osallistuakseen paavillisiin juhliin leskeytensä lohduttamana. …

… Hänen kätensä suoritti ihmelapsen turhaan odottamat ihailijat tuon monokkelin vakaudesta, joka näytti olevan kiinnitetty ruuveilla kulmakarvan kaareen. Ensimmäistä kertaa lasinen pyöreys irtosi kehyksestään ja putosi maahan retintinillä, joka vaimensi maton paksuutta. …

kirjasta El paraíso de las mujeres

… Tässä Gurdilo ylenkatsoi paheksuvasti Momarenia kohtaan, kuvaillen tätä nimeään kertomatta, kertoen hänen perheväkivallastaan, taistelustaan Popiton kanssa, vihastaan jättiläistä kohtaan, koska hän uskoi tämän olevan Ra-Ran rikoskumppani. Jopa opettajien Isää lähimpänä olleet senaattorit nauroivat suoraan, kun senaattori kertoi koomisen liioittelun saattelemana kaiken, mitä kirjallisessa kokoontumisessa tapahtui. Jättiläisen syljenerityksen verhoama kuva kahdesta runoilijasta sai aikaan niin valtavan naurunremakan, että puhuja joutui pitkälle tauolle. Oli monia, jotka alkoivat nähdä tuossa kolossissa, jota pidettiin tyhmänä, vesikauhuisena eläimenä, joka oli hauska töykeydestään ja joka ansaitsi tiettyä sääliä. …

kirjasta El paraíso de las mujeres

… Hän onnistui vaikeuksitta kiipeämään yhdellä nilkalla, mutta liikkuessaan hitaasti ja epäröidessään pohkeensa luista reunaa pitkin hän menetti jalkansa ja putosi pää edellä hiekkaan. Gillespie sääli häntä ja ojensi kätensä pitääkseen häntä sormillaan nostaen hänet rinnankorkeudelle. Hän huusi kauhuissaan kaatumisestaan, eikä hänkään pitänyt itseään turvassa jättiläisen kädessä, vaan tarrautui yhteen sormestaan. Lopulta hän näytti rauhoittuvan ja veti takaisin verhon, joka peitti hänen kasvonsa, jotta hän voisi puhua. …

kirjasta El paraíso de las mujeres

… Yksi laivoista seisoi Gillespien veneen edessä kiilaten hänen tietään ja lähettäen hänelle pienen pikkukivipilven katapulteineen; mutta jättiläinen souti voimakkaasti ja putosi hänen päälleen muutamassa sekunnissa ja sai hänet katoamaan hänen keulansa rajun törmäyksen alle. …

kirjasta El paraíso de las mujeres

… Vesi tummui mustalla laajentumalla, ikään kuin sen suolessa olisi hajonnut suuri musteella täytetty pussi. Tiheät kaasukuplat nousivat pintaan, puhkesivat löyhkäävällä kolinalla, ja kaikki johdot vapautuivat kerralla, ja ne putosivat toimintakyvyttöminä kuin haljenneen käärmeen osat, kuin revityn mustekalan lonkerot. …

… He näkivät júcarin vauraan rannan, joka kulki alciran läpi, appelsiininkukkien peittämänä, Játiva la gigueñan läpi; sitten tuli feodaalisen näköinen Montesa ja sitten Almansa kylmällä ja alastomalla alueella. Viinitarhojen pellot olivat yhä harvinaisempia, kunnes maaperän ankaruus kertoi heidän olevan Ankarassa Kastiliassa. Juna ryntäsi tuon surullisen pellon läpi kuin valtava ajokoira, joka nuuhkaisi rataa ja haukkui myöhäisillassa, joka valui hitaasti loputtoman tasangolle. Tasa-arvo, lennätinkepit, vuohet, lätäköt, tiheiköt, harmaa maa, vaakasuora suunnattomuus, jossa meret näyttävät käyneen vähän; koneen savu liikkuu pois majesteettisina puuskina kohti horisonttia; vartijat, joilla on vihreä lippu osoittamassa vapaata kulkua, joka näyttää äärettömän polulta; lintuparvet lentävät matalalla ja vuodenajat odottavat pitkään, ikään kuin heillä olisi jotain hyvää … Jacinta nukahti ja Juanito myös. Tuo autuas kohta oli huumetta. Lopulta he upposivat Alcázar de San Juanissa keskiyöllä kylmyyteen kuolleina. Siellä he odottivat Andalusiasta saapuvaa junaa, joivat suklaata ja kiersivät takaisin La Manchan toisen alueen, kaikkein maineikkaimman Argamasillescan, läpi. …

… “Se päivä oli minulle koettelemusten päivä. Oli murheiden perjantai ,ja seitsemän miekkaa naulattiin täällä… välähti kuin salama otsallani. Idea oli se, mitä tarvitsin, ja enemmän kuin ajatus, rohkeutta, Kyllä, rohkeutta heittäytyä … Yhtäkkiä huomasin, että tuo toivottu arvo tuli minuun, mutta suunnaton arvo, kuten sotilailla, kun he heittäytyvät vihollisen tykkeihin… Trimmasin peiton ja heittäydyin kadulle. Hän oli jo päättänyt, ja uskokaa minua, onnellinen kuin pääsiäinen, koska hän tiesi, mitä hänen oli tehtävä. Siihen asti olin kysynyt ystäviltä; siitä hetkestä lähtien kysyisin jokaiselta elävältä olennolta, kulkisin ovelta ovelle käteni näin… Ensimmäisestä vedosta lähtien seisoin vieraan herttuattaren talossa, jota en ollut eläessäni nähnyt. Hän suhtautui minuun tietyllä epäluulolla; hän piti minua trapetsitaiteilijana; mutta mitä minä siitä välitin? Hän antoi minulle almuja,ja heti rohkaistakseni minua ja kiirehtiäkseni maljaa vietin kaksi päivää yhtäjaksoisesti portaiden kiipeämisessä ja kellojen vetämisessä. Eräs perhe suositteli minua toiselle, enkä halua kertoa teille nöyryytyksistä, ovien paiskomisesta ja saamistani loukkauksista. Autuas manna kuitenkin tippui pisaroittain … pian huomasin, että bisnes sujui paremmin kuin odotin. Jotkut heistä ottivat minut vastaan melkein palliumilla, mutta useimmat heistä pysyivät kylminä, mumisivat tekosyitä ja etsivät tekosyitä olla antamatta minulle penniäkään. Huomioita on niin paljon … siitä ei veloiteta mitään… hallitus ottaa kaiken lahjoituksilla…’. Rauhoittelin heitä. Tarvitsen pienen koiran.’Ja täällä he antoivat minulle koiran, tuolla kovan, jossain muualla pienen viiden tai kymmenen setelin … tai ei mitään. Mutta olen niin campy. Ah! hyvät herrat, tällä alalla on monia konkursseja. Eräänä päivänä nousin neljänteen sekuntiin, mitä hän oli suositellut minulle. Tällainen suositus oli typerä vitsi. Soitan, menen sisään ja saan kolme tai neljä tarascaa … Voi luoja, he olivat huonon elämän naisia!… Minä, joka näen sen … ensimmäinen asia, joka minulle tapahtui, oli juosta. “Mutta ei”, sanoin itselleni, ” en ole lähdössä. Katsotaan, Saisinko heistä jotain irti.’Tytär, he täyttivät minut solvauksilla, ja yksi heistä meni sisään ja tuli takaisin luudalla lyödäkseen minua. Mitä luulet minun tehneen? Jänistääkö? Quiaa. Menin syvemmälle ja kerroin neljä tuoretta … mutta hyvin sanottu … minulla on hieno nero…! Luulet, että vein sinulta rahaa! Tule, tule … häpeämättömin, luudan kanssa ulos tullut tuli kotiini kaksi päivää myöhemmin viemään minulle Napoleonin. …

… Villalonga kertoo, että vuosia sitten hän puhui Casa-Muñoz järjettömästi, ja hän väittää ja vannoo kuulleensa hänen sanovan, kun hän ei vielä ollut markiisi, että ovet olivat hermeettisesti auki, mutta tätä ei ole todistettu. Unohdetaan vitsejä, on sanottava, että markiisi oli hyvin arvostettava henkilö, hyvin tavallinen, hyvin affable hänen kohtelu, erinomainen hänen perheensä ja ystävät. Hän oli saman ikäinen kuin D. Baldomero, mutta hän ei ollut niin hyvä vuosiin. Hänen hampaansa olivat keinotekoiset ja hänen värjätyillä pulisongeillaan oli karmiiniset kasvot, jotka vastasivat maalaamatonta päätä. Aparisi oli paljon nuorempi, mies, joka kehuskeli pienet jalat ja kauniit kädet, paimentunut kasvot, ruskeat viikset kuuluvat Kiinan, suuret silmät, ja hänen päänsä yksi niistä kalju, jotka ovat sen haltijoille tutkintotodistus lahjakkuutta. Ikineuvoksen tunnusomaisin piirre oli hänen kasvoillaan oleva ilme, joka muistutti jotain hyvin epämiellyttävää haistelevan henkilön ilmettä, joka tuli tietystä nenälihasten ja ylähuulen supistumisesta. Muuten hyvä ihminen, joka ei ollut velkaa kenellekään. Hänellä oli ollut varasto metsää, ja sanottiin, että kerran hän laittoi pisteet I: n päälle Palsain mäntymetsiin. Hän oli kouluttamaton mies, ja … asia on niin … samaa, mitä hän ei halunnut ilmestyä hänelle. Tunante de Villalonga kertoo, että hän käytti vuosia sitten Galilein Aparisia el e pur si muovea, mutta raukka ei antanut sille oikeaa tulkintaa, ja hän uskoi tuon kuuluisan sanonnan tarkoittavan varmuuden vuoksi. …

… Toledon kadulla soittivat jälleen väsyneet pianitot, ja sielläkin oli kaksi kappaletta, tonadilla de la Mascota ja sinfonía de Semíramis. He taistelivat raivokkaasti, noin kolmenkymmenen askeleen päässä, vetivät hiuksiaan, sahalaitaisia ja lankesivat yhteen omien ääntensä epäharmoniseen sekoitukseen. Lopulta Semiramis oli voitokas, raikui ylpeänä, merkkasi jalot aksenttinsa, kun taas hänen kilpailijansa nuotit sammuivat, vaikeroivat yhä kauemmas ja sekoittuivat kadun melskeeseen. …

… – Suojele häntä! Mariana mutisi ja putosi polvilleen poistuessaan mökistä. …

… Ainoa henkilö, joka omistautui pilarin terveellisen ruokavalion noudattamiselle, oli siis Lucia. Hän siirsi sen rikkaiden ja nuorten luonnon kokemasta itsensä kieltämisen tarpeesta, joiden oma toiminta kiduttaa ja on ohjattava johonkin päämäärään, ja vaistosta, joka ajaa ruokkimaan eläimen, jota kaikki laiminlyövät, tai ottamaan kädestä kadulla hylättyä lasta. Vain Pilar oli Lucian ulottuvilla, ja pilariin hän laittoi kiintymyksensä. Perico Gonzalvo ei tuntenut sympatiaa Luciaa kohtaan, vaan piti tätä hyvin maakunnallisena ja hyvin pienenä naisena miellyttämisen taidon suhteen. Miranda, joka oli jo hieman virkistynyt ensimmäisen vesiviikon suotuisista vaikutuksista, meni Pericon kanssa Kasinolle, puistoon, suoristamaan selkärankansa ja vääntämään viiksiään uudelleen. Naiset olivat siis vastakkain. Lucia alistettiin kaikessa sairaan naisen menetelmälle. Kuuden aikaan hän poistui aviollisesta vuoteesta ja meni herättämään aneemisen, jotta pitkittynyt uni ei aiheuttaisi vaarallista hikoilua. Hän nopeasti otti parvekkeelle pohjakerroksen, hengittää raikasta ilmaa aamulla, ja he molemmat nauttivat talonpoika dawn, joka näytti ravistella Vichy, ravistamalla häntä eräänlainen aikaisin aamulla kaipuu. Arki alkoi hyvin varhain lämpökylässä, koska asukkaat, kaupan ravintoloitsijat lähes kaikki vesikauden aikana, joutuivat käymään ostoksilla ja valmistautumaan antamaan lounasta vierailleen, kun he palasivat juomasta ensimmäisen lasin. Tavallisesti aamunkoitto näytti hieman kietoutuneelta harmaisiin kreppeihin,ja suurten puiden latvat kuiskailivat, kun pieni telmivä ilma ylitti ne. Joku työntekijä kulki ohi, hänen parta Pitkä, hänen kasvot huonosti pesty, ja hänen kasvot murjottava, ontuva, unelias, hänen selkärangan vielä kaareva kaarevuus unelma johtaa hänen uupunut raajat antautumassa edellisenä päivänä. Palvelijattaret, kori käsivarressaan, leveä esiliina harmaasta tai sinisestä kankaasta, hiukset hyvin suoristettuina – niin kuin naisella, jolla on vain kymmenen minuuttia aikaa päivän pukeutumispöydälle ja joka käyttää niitä hyväkseen-menivät nopeasti askelen peläten, että he myöhästyisivät. Viidesosa tuli ulos läheisestä parakista, suorina, napittuneina univormuissa, heidän korvansa punaisina niin paljon hieroen heitä aamutervehdyksissä, kaula ajeltuna merikrottiiniksi, kädet housujen taskuissa viheltäen jotain säveltä. Vanha nainen, hänen hyvin valkoinen ja puhdas lakki, käärittiin hänen puku, huolellisesti lakaisi kuivat lehdet hajallaan asfaltti jalkakäytävä, seurasi häntä sylikoira, joka haisteli ikään kuin disoriented jokainen kasa lehtiä koottu ahkera luuta. Vaunut on verhottu monin tavoin ja kaikissa mitoissa, ja niitä oli hauska tarkkailla ja vertailla. Jotkut, jotka oli kiinnitetty kahteen valtavaan pyörään, vetivät aasi, jolla oli kärsimättömät korvat, ja heitä opastivat naiset, joilla oli kova ja ruskettunut Naama, yllään klassinen Bourbon-hattu, eräänlainen olkihattu, jossa oli kaksi mustaa samettinauhaa, jotka oli ristitty kupin viereen: ne olivat maitoauton kärryjä: takana oli rivi peltiruukkuja, jotka sisälsivät kauppatavaraa. Maata ja kalkkia kuljettavat kärryt olivat karkeampia ja niitä liikutti vahva percheron, jonka leukaluut koristivat punaisen villan reunuksia. Tyhjiin mennessään he pyörähtelivät tietyllä laiskuudella, ja ladattuna palatessaan kuski käsitteli ruoskaa, hevonen ravasi iloisesti ja soitti etualeran kelloja. Jos oli aurinkoista, Lucia Ja Pilar menivät alas puutarhaan ja kiinnittivät kasvonsa aidan rautoihin; mutta sateisina aamuina he pysyttelivät parvekkeella, suojassa mökin ulokkeilta ja kuuntelivat sadepisaroiden ääntä, jotka putosivat nopeasti, nopeasti, pommituksen äänellä, banaanien lehdille, jotka narisivat kuin silkki ryppyisinä. …

… Samalla kun Perico ja Miranda säikähtivät pahaa oloa, Pilar menetti vähitellen jäljellä olevan keuhkonsa, kuin puulajin jyrsimän laudan. Hänen tilansa ei huonontunut, koska hän ei voinut enää pahentua, ja hänen elämänsä, enemmän kuin elämä, oli hidasta tuskaa, ei kovin kivuliasta, vain katkenneen keuhkon limaa kurkkuunsa tuovia katkenneita yskänkohtauksia, jotka uhkasivat hukuttaa sairaan naisen. Elämä oli siellä, kun muu liekki puussa kului lähes: pienikin liike, vähän ilmaa, riittää sammuttamaan sen kokonaan. Osittainen afonia oli selvitetty,ja hän pystyi tuskin puhumaan, ja vain hyvin hiljaisella ja kuurolla äänellä, jollaisen kielinen puuvillarumpu saattoi päästää. Pitkä, sitkeä uneliaisuus tarttui häneen; syvä uni, jossa hänen koko elimistö, kangastunut epämääräinen atony, matki ja aisti lopullinen loput haudan. Silmät kiinni, ruumis liikkumattomana, jalat yhdessä kuin arkussa, hän pysyi tuntikausia vuoteella, eikä antanut muuta elonmerkkiä kuin pienen ja vinkuvan hengityksen. Olivat tuntia pituuspiiri ne, jotka ensisijaisesti hyökkäsi unelma comático, ja sairaanhoitaja, joka ei voinut tehdä muuta kuin antaa sen levätä, ja joka oli ylivoimainen paksu tunnelma huoneen höyryjä huumeiden ja höyryn hiki, atomit yhden ihmisen tunnetusti, meni parvekkeelle, keskellä tulin alas portaita, jotka johtivat puutarhaan, ja hyödyntämällä varjossa desmedrado banaani, vietti siellä tuntia kuolleena ompelemalla tai tekemällä virkattu. Hänen työnsä ja sampler koostui mikroskooppinen camisitas, ei suurempia ruokalappuja, siististi scalloped Vaipat. Tällaisessa salaisessa ja suloisessa tehtävässä he menivät iltapäivät tuntematta; ja joskus neula karkasi ketteristä sormista, ja hiljaisuus, vetäytyminen, taivaan tyyneys, laihojen puiden pehmeä napina sai työlään ompelijan ryhtymään johonkin mietiskelevään hurmioon. Aurinko heitti kultaisia tikkoja lehvästön läpi katujen hiekalle; kylmyys oli siihen aikaan kuivaa ja leutoa; hotellin ja Arteguin talon kolme seinää muodostivat luonnollisen kiukaan, joka keräsi kaiken auringon lämmön ja heitti sen puutarhan päälle. Portti, joka sulki sormuksen, putosi rívolin kadulle, ja sen rautojen läpi nähtiin kulkevan, kietoutuneena iltapäivän siniseen sumuun, kapeita saluunoita, pieniä voittoja, landós, joka juoksi arvokkaiden runkojensa henkiseen raviin, ratsumiehiä, jotka kaukaa muistuttivat nukkeja ja pelinappuloita, jotka näyttivät kiinalaisilta varjoilta. Etäisyydessä paistoi joskus jalustimen teräs, puvun tai liivin väri, pyörän lakattujen puolojen nopea kääntyminen. Lucia huomasi hevosten erot. Oli normannit, mahtava selässään, vahva niskassaan, keihäät nahoissaan, hidas käsissään, jotka kuljettivat heti leveä vaunut voimalla ja pehmeästi; oli englantilaiset, pitkäkaulainen, kömpelö ja hyvin tyylikäs, jotka ravannut kanssa tarkkuus ihania automaatteja; Arabit, joilla on tuliset silmät, kärsimättömät ja laajentuneet sieraimet, kiillotetut kaviot, kuiva iho ja laihat munuaiset; espanjalaiset, joskin harvat, joilla on runsas harja, upeat rinnat, leveät kupeet ja kurnuttavat ja levanteskiset kädet. Auringon laskiessa autot voitiin nähdä kaukaa niiden lyhtyjen liikkuvasta kipinästä; mutta jo hämmentyneet värit ja muodot kyllästyttivät Lucian silmät seuraamaan niitä, ja uudistuneen melankolian saattelemina he istuivat pikkumaisessa ja eettisessä puutarhassa. Joskus hämmentää myös hänen yksinäisyytensä hänessä, ei matkailija tai pyhiinvaeltaja, että ne, jotka tulevat Pariisiin, eivät usein vietä iltapäivää tehden työtä banaanin alla, vaan juuri Sardiola henkilökohtaisesti, että varjolla menee kastelukannu vettä kasveja, aloittaa rikkakasvien, tai jopa hieman hiekkaa rodezno, valu pitkiä kappaleita heidän huomaavainen kaveri. Toisin sanoen heiltä ei koskaan puuttunut keskustelua. Lucyn silmät olivat yhtä väsymättömät pyytäessään kuin huolehtivaiset vastatessaan Sardiolan kieleen. Asioita ei ole koskaan kuvattu niin ylellisissä yksityiskohdissa, ehdottoman merkityksettöminä. Lucía oli jo tietoinen Arteguin harvinaisuuksista, mauista ja erikoisista ajatuksista, hän tunsi hänen luonteensa ja elämänsä tosiasiat, jotka eivät tarjonneet mitään erityistä. Ehkä se hämmästyttää lukija, että Sardiola oli niin tietoinen asiasta häntä, jolle hän käsitteli vain lyhyesti, mutta se on huomattava, että Baski oli kotoisin paikasta hyvin lähellä paikkaa Arteguis, ja tuttu ystävä vanha maito emäntä, ainoa, joka nyt hoiti yksinäinen talo. Pirullisella murteellaan kaksikko puhui pitkään ja hartaasti, ja naisparka ei voinut kuin laskea luomuksensa suloisuutta, joka kuuli Sardiolan olevan haltioissaan, ikään kuin hän olisi myös hoitanut Engracian epämiehekästä virkaa. Tällaisen kanavan kautta Lucia sai tietää sormelle Ignatiuksen nerouden ja tilan pienimmät apiikat; hänen melankolisen ja aina hiljaisen lapsuutensa, hänen misantrooppisen nuoruutensa ja monet muut asiat, jotka koskevat hänen vanhempiaan, perhettään ja tilaansa. Onko totta, että toisinaan kohtalo on mielissään siitä, että oudolla tavalla, mutkaisilla poluilla, kaksi olemassaoloa kohtaa toisensa ja kompastuu joka askeleella ja vaikuttaa toisiinsa ilman syytä tai syytä? Onko totta, että samoin kuin heitä yhdistävät myötätunnon langat, myös tosiasioihin kätkeytyy toinen lanka, joka lopulta tuo heidät lähemmäksi aineellista ja konkreettista aluetta? …

Y: n virheisiin liittyvät säännöt; ll

kirjoitetaan Y: llä joitakin aikamuotoja ja verbien persoonia, joiden infinitiivit päättyvät-uir:
preesens Indicative
Examples: I build, you influence, I Escape.
poikkeukset: niitä ei koskaan kirjoiteta ja ensimmäinen ja toinen monikollinen henkilö: me pakenemme, me rakennamme, me vaikutamme.

imperatiivinen mieliala
esimerkki:konstruoi, vaikutus, vaikutus, konstruoi
kolmannen persoonan yksikkö ja monikko epämääräisestä imperfektistä.
Examples:influenced, influenced, built, built
Subjunktiivinen mood.
esimerkkejä: vaikutus, konstruointi, vaikutus

kirjoitetaan ja jotkut verbien muodot putoavat, lukevat, kuulevat.
esimerkkejä: Tunturi, luet, kuulet

LL: n ja the: n oikeinkirjoitussäännöt ja

kirjoitat LL:

kirjoitat ll: n sanoihin, jotka päättyvät-ilo,- illa. Esimerkiksi: vihko, ikkuna.

Espanja on hieno perhe

kirjoitusasu on hauska

sanat samanlaisia kuin putoaminen

sanavalinta
sana loppunut
käännetty sana
sana tuolit
sana vieraili
sana kosinta
sana takaisin

Webs amigas:

syklit FP computing Badajoz . Varapresidentti Malagassa . Apurahat ammatilliseen koulutukseen Kastilia ja Leónissa . – Hotelli Benalmadenassa